Lue tästä Väinön tarina Iltalehdessä
Viime postauksessa avauduin aika rajusti Iltalehden prioriteeteistä ja siitä, miten hölmösti meitä oli lehden toimittajan puolesta kohdeltu. Heti kirjoitukseni jälkeen, seuraavana päivänä minuun otettiin yhteyttä ja pyydettiin perusteellisesti anteeksi saamaamme kohtelua. Tällä kertaa sain keskustella erittäin empaattisen ja asiallisen toimittajan kanssa, hänestä tuli heti luotettava fiilis ja sovimme haastatteluajan muutaman päivän päähän. Edellinen toimittaja, joka minuun oli ollut yhteydessä, oli toiminut epäammattimaisesti ja uusi toimittaja halusi ottaa jutun hoitaakseen. Ja hyvin ottikin, hän piti lupauksensa ja puhuimme puhelimessa 1,5h, tämän lisäksi kirjoittelimme puolin ja toisin juttuun liittyen. Pakko sanoa, ettei kukaan muu toimittaja olisi voinut tarinaamme paremmin kirjoittaa, kiitokset siis sinulle Tiia <3
Olen iloinen, että juuri tämä henkilö halusi kirjoittaa Väinön tarinan. Ajattelin ensin, että juttu tulee olemaan pieni, mitätön ja näkymätön siivu digilehden uumenissa. Sitten sain kuulla, että juttu tehdään myös paperiseen versioon. Vähän tämän jälkeen kuulin, että Väinöstä tehdään aukeaman kokoinen juttu! Meidän SUPERMIEHESTÄ, voihan JEHNA kuinka siistiä 😀 Lopulta Erityisperheen ääni ja erityisen ihana Väinömme sai kolmen sivun kokoisen jutun, maan toiseksi kattavimmassa iltapäivälehdessä, olen sanaton.
Ihanaa, että erityisperheen elämää tulee näkyville ja saamme ääntämme kuuluviin myös tällä tavalla.
”Tärkeintä ei ole,
että vauva on terve.
Tärkeintä on jäädä henkiin.
Tärkeintä ei ole saavuttaa
neuvolakirjan jokaista kohtaa ”normaaliin tahtiin”
Vaan olla oman neuvolakirjansa Indiana Jones
Oman elämänsä sankari
ja vähän muidenkin,
aika paljon muidenkin.
Tärkeintä ei ole olla sitä,
mitä muut toivoivat,
luulivat tai odottivat
Tärkeää ei ole olla
kummankaan näköinen,
Tärkeää on olla
oman itsensä näköinen,
ja pitää vahvasti
kaksin käsin kiinni siitä
mitä elämäksi sanotaan.
Tärkeintä on olla
yhdessä ja jaksaa.
Olla paikalla silloin,
kun välittämistä jaetaan.
Tärkeintä on kuulua johonkin
ja hengittää samaan tahtiin
sen porukan kanssa
jota myös perheeksi kutsutaan.”
Vammaisperheitä on useampia tässä maassa, jokaisella omat haasteensa, he eivät vaan tuo itseään esille, koska siihen ei ole tarvetta. Ei se muuta asioita suuntaan jos toiseenkaan, jos johonkin, ehkä huonompaan. Tottakai on ihan taivaantosi, enemmistölle kansasta on tärkeätä , että lapsi on terve, kävelee, puhuu, menee kouluun, jatko-opiskelemaan, armeijaan, ja perustaa oman perheen. Joka muuta väittää, ei ymmärrä elämän tosiasioita. Manipuloimalla omia ajatuksiaan muille, ja mielipiteitään oikeina, sillä ei voita mitään.
Hei tarsmu ja kiitos kommentistasi.
Olen tässä asiassa kanssasi yksinkertaisesti eri mieltä.
Minä en häpeile perhettäni, päinvastoin!
Monet erityisperheet ovat olleet yhteydessä minuun ja ovat olleet iloisia siitä,
että tuomme myös vammaisuutta enemmän näkyville,
niin negatiiviset kuin positiiviset asiat, toiset ovat saaneet ja antaneet minulle vertaistukea, mikä on ensiarvoisen tärkeää.
Olen ylpeästi vammaisen poikani äiti ja haluan tuoda meidän konkreettisen kokemuksemme kautta erityisperheen elämää myös muiden tietoisuuteen.
Toiset perheet haluavat olla näkymättömissä ja haluavat elää omaa rauhaisaa elämäänsä omalla tavallaan,
se on täysin ymmärrettävää, olemmehan kaikki erilaisia.
Jos omilla mielipiteilläni ja kokemuksiani jakamalla mielestäsi manipuloin ihmisiä,
olet ehkä ymmärtänyt jotain väärin 😀
Aurinkoista syksyn alkua sinulle!